Days 44-48

Meillä alkaa täällä päivät vähenemään. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lähdemme lentäen kohti Kapkaupunkia. Sieltä palattuamme meillä on enää viikko ja muutama päivä töitä jäljellä. Vaikka päivittäin meillä on ollut ikävä kotiin, niin silti päivät ovat menneet sutjakkaasti.  On ollut todella mielenkiintoista tutustua näin konkreettisesti näinkin erilaiseen kulttuuriin ja Kids Havenin toimintaan. On ollut hauska huomata miten erilaista, mutta niin samanlaista lastensuojelutyö on täällä, kuin myös siellä maailman toisella puolella.

Olemme päässeet muutamana päivänä työskentelemään koulun puolella nuorten kanssa. Luokassa on 12 eri-ikäistä oppilasta. Oppilaat ovat hyvin eri kehitysasteella ja osittain he opiskelevat eri asioita. Ensimmäisenä päivänä lähinnä osallistuimme keskusteluihin. Toisena päivänä olimmekin jo opettajan paikalla ja pidimme heille matematiikkaa, sekä osalle englantia. Luokka on jaettu kahteen ryhmään, ”lapset” ja sitten ne muut. Iältään he eivät juuri eroa toisistaan, mutta erityisesti matematiikassa ja englannin kielessä he ovat hyvin eri tasolla. Kun vanhemmat nuoret laskevat suurten lukujen kertotauluja ja jakolaskuja, nuoremmat harjoittelevat vasta plus ja miinus laskuja. (ikähaarukka n. 14-18-vuotta). Luokan opettaja uncle Lucky on todella ammattitaitoinen ja pätevä opettaja. Hän osaa hienosti ottaa huomioon jokaisen nuoren yksilönä ja tuntee selvästi jokaisen henkilökohtaisesti. Luckyllä on myös humoristisen ja hauskan persoonansa lisäksi hyvin korkea auktoriteetti nuoria kohtaan. Nuoret ottivat meidät hienosti vastaan, emmekä enää toisena päivänä olleet pelottavia, sillä pari nuorta alkoivat heti uncle Luckyn lähdettyä luokasta, testaamaan meitä mm. poistumalla paikaltaan, varastelemalla kyniä, sekä muulla pienellä ilkeilyllä.

Uncle Lucky piti ainakin näinä molempina päivinä, mitä me olemme luokassa olleet, Life Skills- tunteja. Life Skills- tunneilla he käyvät läpi elämän perusasioita. Ensimmäisenä päivänä puhuimme ihan yleisesti mitä elämäntaitoja ihmisiltä täytyy löytyä ja tänään keskustelimme hyvistä ja huonoista käytöstavoista. Erittäin hyvä lisä normaaleille oppitunneille. Life Skills on käytännössä hyvin yksinkertaista ja käytännönläheistä verrattuna, vaikka Suomen terveystietoon, jossa hieman sivutaan näitä samoja teemoja. Life Skills:ien tunneilla siis käydään läpi niitä asioita ja käyttäytymismuotoja, joita yleisesti opitaan kotona. Näille lapsille ne tunnit ovat hyvin arvokkaita, sillä elämän myllerryksessä on saattanut arvot ja totuus oikean ja väärän eroista hieman sumentua. Päivän lopuksi he jakautuvat ryhmiin, jotka menevät joko taiteeseen, liikuntaan tai kokkaukseen.

 Uncle Luckyn matematiikan tunti

Pia ja Joonas harjoittelevat opettamista.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla tarkemmin syitä, miksi lapset ovat päätyneet Kids Haveniin. Kuitenkin kun olemme usein kyselleet heidän menneisyydestään, vastaukset ovat suurpiirteisiä, eikä syytä tänne tuloon saa selville. Eräs tytöistä on syntynyt Italiassa, josta hänen perheensä muutti Etelä-Afrikkaan ja tytön ollessa 3-vuotias, Kids Haven otti hänet Villageen asumaan. Eräs alun perin Kongolainen poika lähti 13-vuotiaana pois kotoa, hankki liput Johannesburgiin, koska kuuli että täällä unelmat toteutuvat ja päätyi Kids Haveniin. Tarinat eivät kerro tarkasti syitä, emmekä ole halunneet liikaa udella, sillä on ymmärrettävää, että taustat saattavat olla hyvin kivuliaita. Ymmärtääksemme yleisimmät syyt ovat kuitenkin vanhempien taloudellinen riittämättömyys huolehtia lapsesta, jolloin perhe saattaa joutua kodittomaksi ja lapsi otetaan tänne turvaan kaduilta. Toisinaan lapset ovat itse ajautuneet jo nuorena pois perheensä luota ja alkaneet elättämään itseään varastelemalla. Poliisin saadessa tällainen lapsen kiinni, he yrittävät etsiä lapsen vanhempia ja jos heitä ei tavoiteta, lapselle etsitään paikka esim. Kids Havenista. Täällä Villagessa ei lapsista huomaa ulospäin että asiat olisivat olleet joskus huonosti. Lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja lähestyvät helposti. Hyvin harvoin tulee vastaan lasta jolla olisi edes huono päivä. Eron kuitenkin huomaa kun astuu Centterin ovista sisälle asuntolaan. Siellä prosessi uuden, paremman elämän alusta on selkeästi osalla kesken ja lapset kamppailevat hyvin suurien ja vaikeiden asioiden kanssa, asioiden, joita emme voi edes kuvitella. Centteriltä lapset siirretään mahdollisimman nopeasti, heidän omien resurssien siihen riittäessä Villageen, jossa ajautuminen ”huonoihin” piireihin on vähemmän mahdollista ja jo valmiiksi Villagessa asuvien esimerkin johdosta on uuden elämän aloittaminen ja uusissa normeissa pysyminen helpompaa. Lisäksi jokainen Centteriltä Villageen muuttanut lapsi antaa mahdollisuuden jollekin muuttaa kadulta Centteriin. Lapset saavat paikan Villagesta, silloin kun he pystyvät huolehtimaan itsestään, terapia ja koulunkäynti alkavat sujua, eikä ole enää pelkoa huumeidenkäytöstä tai palaamisesta vanhoihin tapoihin.

 Tässä muutamia kuvia eräästä kylästä, josta bussi hakee lapsia Centterille.

Olemme hienosti päässeet vauhtiin myös päiväkodilla. Terri on antanut luokkansa meidän vastuulle ja antoi vapaat kädet tehdä lasten kanssa mitä haluamme. Aamun lyhyellä tunnilla meillä on aamulaulu ja käymme kaikkien nimet läpi ja tämän jälkeen käymme viikonpäiviä ja kuukausia lävitse. Laskemme myös numeroita ja usein pelaamme jotain, esimerkiksi nyt olemme pelanneet muistia kehittävää peliä, jossa laitamme ensin neljä eläintä riviin lattialle ja lapset sulkevat silmänsä. Otamme yhden eläimen pois ja lasten tulee tietää mikä eläimistä puuttuu. Pelissä kertaamme samalla Afrikan eläimiä. Lapset tykkäävät leikkiä myös leikkiä missä sanomme jonkun värin ja lasten on etsittävä luokasta mainittu väri. Tässä lapset oppivat hyvin tunnistamaan värejä. Päivän pidemmällä tunnilla olemme askarrelleet paljon ja aiheenamme on ollut ötökät ja ilmasto. Askartelussa olemme pyrkineet käyttämään paljon lasten omaa luovuutta, joka tulee hyvin esille maalaamalla ja värittämällä. Maalatessa olemme käyttäneet käsiä ja pensseliä saadaksemme erilaista jälkeä ja lapset oppivat erilaisia menetelmiä. Tuntien suunnittelussa helpotusta on antanut materiaalien paljous, joita saamme vapaasti käyttää. Saksia lapset eivät meidän aikanamme ole paljoa käyttäneet, joten leikkaamistakin olemme harjoitelleet. Töiden saatua päätökseen annamme lasten, joko leikkiä tai luemme heille kirjaa. Luokassa vallitsee toisinaan mahdoton energiamäärä ja lapset ovat hyvin villillä tuulella. Meille on kehittynyt automaattisesti hieno ”käskyjärjestys”. Pia huomauttaa ja kyseenalaistaa vääränlaista toimintaa, jos se ei onnistu Joonas liittyy mukaan ja jos järjen ääni ei edelleenkään kantaudu lasten korviin, Sini sanoo viimeisen sanan. Onpa Sini saanut kahdesti viedä lapset ”Thinking Chair”:illekkin joka löytyy päiväkodilta (jäähypenkki). Auktoriteettimme on kuitenkin päivä päivältä selkeästi kohonnut ja sen huomaa hyvin lasten askarteluistakin. Nyt askarteluihin nähdään jopa hieman vaivaa, eikä kaikki mene pelleilyksi. Lapsetkin nauttivat enemmän.

Ihana luokkamme. 

Leikkiaika

 Lapset osaavat hienosti korjata omat leikkinsä pois.

Pienet sateenkaaremme. Ihanaa väriloistoa.

Koululla työskennellessämme olemme päässeet työskentelemään eri opettajien kanssa ja olemme oppineet heiltä erilaisia lähestymistapoja nuoria kohtaan, sekä erilaisia ohjausmenetelmiä kuten esim. toisilla opettajilla on tietty idea mitä tehdään ja toiset taas keksivät sen sillä hetkellä. Uncle Luckyn luokassa ollessamme olemme päässeet opettamaan nuorille matikkaa sekä englantia. Meille tuli yllätyksenä, että jo toisena päivänä pääsimme opettamaan ilman että Lucky olisi ollut siellä. Huomasimme, kuinka lapset lopuksi rupesivat kokeilemaan meitä ja tekemään asioita joita he eivät saisi tehdä, mutta kyllä ne lopulta alkoivat arvostaa meitä opettajina. Opettaminen oli aluksi hieman vaikeaa, koska piti opettaa englanniksi ja meillä ja lapsilla oli yhtä huono englanninkielen taito, emmekä tienneet kovin hyvin, kuinka he ovat tottuneet käymään asiat läpi tunneilla ja mitä he saavat tehdä ja mitä ei, mutta saimme kaikki asiat tehdyksi mitä pitikin. Huomasimme myös, kuinka erilaista opiskelu on täällä, mutta silti siellä on paljon samanlaisia piirteitä kuin meidänkin koulunkäynnissä.

Juuri eilen Joonas totesi, että kun täällä tajuaa päässeensä arkirutiineihin ja tapoihin kiinni, alkaa aika loppua. Seuraavan kerran kuulette meistä mahdollisesti Kapkaupunki-lomamme jälkeen.

Peräloosterin porukkaa, ylileveä kuljetus.

-Pia, Joonas ja Sini