Days 44-48

Meillä alkaa täällä päivät vähenemään. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä lähdemme lentäen kohti Kapkaupunkia. Sieltä palattuamme meillä on enää viikko ja muutama päivä töitä jäljellä. Vaikka päivittäin meillä on ollut ikävä kotiin, niin silti päivät ovat menneet sutjakkaasti.  On ollut todella mielenkiintoista tutustua näin konkreettisesti näinkin erilaiseen kulttuuriin ja Kids Havenin toimintaan. On ollut hauska huomata miten erilaista, mutta niin samanlaista lastensuojelutyö on täällä, kuin myös siellä maailman toisella puolella.

Olemme päässeet muutamana päivänä työskentelemään koulun puolella nuorten kanssa. Luokassa on 12 eri-ikäistä oppilasta. Oppilaat ovat hyvin eri kehitysasteella ja osittain he opiskelevat eri asioita. Ensimmäisenä päivänä lähinnä osallistuimme keskusteluihin. Toisena päivänä olimmekin jo opettajan paikalla ja pidimme heille matematiikkaa, sekä osalle englantia. Luokka on jaettu kahteen ryhmään, ”lapset” ja sitten ne muut. Iältään he eivät juuri eroa toisistaan, mutta erityisesti matematiikassa ja englannin kielessä he ovat hyvin eri tasolla. Kun vanhemmat nuoret laskevat suurten lukujen kertotauluja ja jakolaskuja, nuoremmat harjoittelevat vasta plus ja miinus laskuja. (ikähaarukka n. 14-18-vuotta). Luokan opettaja uncle Lucky on todella ammattitaitoinen ja pätevä opettaja. Hän osaa hienosti ottaa huomioon jokaisen nuoren yksilönä ja tuntee selvästi jokaisen henkilökohtaisesti. Luckyllä on myös humoristisen ja hauskan persoonansa lisäksi hyvin korkea auktoriteetti nuoria kohtaan. Nuoret ottivat meidät hienosti vastaan, emmekä enää toisena päivänä olleet pelottavia, sillä pari nuorta alkoivat heti uncle Luckyn lähdettyä luokasta, testaamaan meitä mm. poistumalla paikaltaan, varastelemalla kyniä, sekä muulla pienellä ilkeilyllä.

Uncle Lucky piti ainakin näinä molempina päivinä, mitä me olemme luokassa olleet, Life Skills- tunteja. Life Skills- tunneilla he käyvät läpi elämän perusasioita. Ensimmäisenä päivänä puhuimme ihan yleisesti mitä elämäntaitoja ihmisiltä täytyy löytyä ja tänään keskustelimme hyvistä ja huonoista käytöstavoista. Erittäin hyvä lisä normaaleille oppitunneille. Life Skills on käytännössä hyvin yksinkertaista ja käytännönläheistä verrattuna, vaikka Suomen terveystietoon, jossa hieman sivutaan näitä samoja teemoja. Life Skills:ien tunneilla siis käydään läpi niitä asioita ja käyttäytymismuotoja, joita yleisesti opitaan kotona. Näille lapsille ne tunnit ovat hyvin arvokkaita, sillä elämän myllerryksessä on saattanut arvot ja totuus oikean ja väärän eroista hieman sumentua. Päivän lopuksi he jakautuvat ryhmiin, jotka menevät joko taiteeseen, liikuntaan tai kokkaukseen.

 Uncle Luckyn matematiikan tunti

Pia ja Joonas harjoittelevat opettamista.

Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla tarkemmin syitä, miksi lapset ovat päätyneet Kids Haveniin. Kuitenkin kun olemme usein kyselleet heidän menneisyydestään, vastaukset ovat suurpiirteisiä, eikä syytä tänne tuloon saa selville. Eräs tytöistä on syntynyt Italiassa, josta hänen perheensä muutti Etelä-Afrikkaan ja tytön ollessa 3-vuotias, Kids Haven otti hänet Villageen asumaan. Eräs alun perin Kongolainen poika lähti 13-vuotiaana pois kotoa, hankki liput Johannesburgiin, koska kuuli että täällä unelmat toteutuvat ja päätyi Kids Haveniin. Tarinat eivät kerro tarkasti syitä, emmekä ole halunneet liikaa udella, sillä on ymmärrettävää, että taustat saattavat olla hyvin kivuliaita. Ymmärtääksemme yleisimmät syyt ovat kuitenkin vanhempien taloudellinen riittämättömyys huolehtia lapsesta, jolloin perhe saattaa joutua kodittomaksi ja lapsi otetaan tänne turvaan kaduilta. Toisinaan lapset ovat itse ajautuneet jo nuorena pois perheensä luota ja alkaneet elättämään itseään varastelemalla. Poliisin saadessa tällainen lapsen kiinni, he yrittävät etsiä lapsen vanhempia ja jos heitä ei tavoiteta, lapselle etsitään paikka esim. Kids Havenista. Täällä Villagessa ei lapsista huomaa ulospäin että asiat olisivat olleet joskus huonosti. Lapset ovat iloisia, sosiaalisia ja lähestyvät helposti. Hyvin harvoin tulee vastaan lasta jolla olisi edes huono päivä. Eron kuitenkin huomaa kun astuu Centterin ovista sisälle asuntolaan. Siellä prosessi uuden, paremman elämän alusta on selkeästi osalla kesken ja lapset kamppailevat hyvin suurien ja vaikeiden asioiden kanssa, asioiden, joita emme voi edes kuvitella. Centteriltä lapset siirretään mahdollisimman nopeasti, heidän omien resurssien siihen riittäessä Villageen, jossa ajautuminen ”huonoihin” piireihin on vähemmän mahdollista ja jo valmiiksi Villagessa asuvien esimerkin johdosta on uuden elämän aloittaminen ja uusissa normeissa pysyminen helpompaa. Lisäksi jokainen Centteriltä Villageen muuttanut lapsi antaa mahdollisuuden jollekin muuttaa kadulta Centteriin. Lapset saavat paikan Villagesta, silloin kun he pystyvät huolehtimaan itsestään, terapia ja koulunkäynti alkavat sujua, eikä ole enää pelkoa huumeidenkäytöstä tai palaamisesta vanhoihin tapoihin.

 Tässä muutamia kuvia eräästä kylästä, josta bussi hakee lapsia Centterille.

Olemme hienosti päässeet vauhtiin myös päiväkodilla. Terri on antanut luokkansa meidän vastuulle ja antoi vapaat kädet tehdä lasten kanssa mitä haluamme. Aamun lyhyellä tunnilla meillä on aamulaulu ja käymme kaikkien nimet läpi ja tämän jälkeen käymme viikonpäiviä ja kuukausia lävitse. Laskemme myös numeroita ja usein pelaamme jotain, esimerkiksi nyt olemme pelanneet muistia kehittävää peliä, jossa laitamme ensin neljä eläintä riviin lattialle ja lapset sulkevat silmänsä. Otamme yhden eläimen pois ja lasten tulee tietää mikä eläimistä puuttuu. Pelissä kertaamme samalla Afrikan eläimiä. Lapset tykkäävät leikkiä myös leikkiä missä sanomme jonkun värin ja lasten on etsittävä luokasta mainittu väri. Tässä lapset oppivat hyvin tunnistamaan värejä. Päivän pidemmällä tunnilla olemme askarrelleet paljon ja aiheenamme on ollut ötökät ja ilmasto. Askartelussa olemme pyrkineet käyttämään paljon lasten omaa luovuutta, joka tulee hyvin esille maalaamalla ja värittämällä. Maalatessa olemme käyttäneet käsiä ja pensseliä saadaksemme erilaista jälkeä ja lapset oppivat erilaisia menetelmiä. Tuntien suunnittelussa helpotusta on antanut materiaalien paljous, joita saamme vapaasti käyttää. Saksia lapset eivät meidän aikanamme ole paljoa käyttäneet, joten leikkaamistakin olemme harjoitelleet. Töiden saatua päätökseen annamme lasten, joko leikkiä tai luemme heille kirjaa. Luokassa vallitsee toisinaan mahdoton energiamäärä ja lapset ovat hyvin villillä tuulella. Meille on kehittynyt automaattisesti hieno ”käskyjärjestys”. Pia huomauttaa ja kyseenalaistaa vääränlaista toimintaa, jos se ei onnistu Joonas liittyy mukaan ja jos järjen ääni ei edelleenkään kantaudu lasten korviin, Sini sanoo viimeisen sanan. Onpa Sini saanut kahdesti viedä lapset ”Thinking Chair”:illekkin joka löytyy päiväkodilta (jäähypenkki). Auktoriteettimme on kuitenkin päivä päivältä selkeästi kohonnut ja sen huomaa hyvin lasten askarteluistakin. Nyt askarteluihin nähdään jopa hieman vaivaa, eikä kaikki mene pelleilyksi. Lapsetkin nauttivat enemmän.

Ihana luokkamme. 

Leikkiaika

 Lapset osaavat hienosti korjata omat leikkinsä pois.

Pienet sateenkaaremme. Ihanaa väriloistoa.

Koululla työskennellessämme olemme päässeet työskentelemään eri opettajien kanssa ja olemme oppineet heiltä erilaisia lähestymistapoja nuoria kohtaan, sekä erilaisia ohjausmenetelmiä kuten esim. toisilla opettajilla on tietty idea mitä tehdään ja toiset taas keksivät sen sillä hetkellä. Uncle Luckyn luokassa ollessamme olemme päässeet opettamaan nuorille matikkaa sekä englantia. Meille tuli yllätyksenä, että jo toisena päivänä pääsimme opettamaan ilman että Lucky olisi ollut siellä. Huomasimme, kuinka lapset lopuksi rupesivat kokeilemaan meitä ja tekemään asioita joita he eivät saisi tehdä, mutta kyllä ne lopulta alkoivat arvostaa meitä opettajina. Opettaminen oli aluksi hieman vaikeaa, koska piti opettaa englanniksi ja meillä ja lapsilla oli yhtä huono englanninkielen taito, emmekä tienneet kovin hyvin, kuinka he ovat tottuneet käymään asiat läpi tunneilla ja mitä he saavat tehdä ja mitä ei, mutta saimme kaikki asiat tehdyksi mitä pitikin. Huomasimme myös, kuinka erilaista opiskelu on täällä, mutta silti siellä on paljon samanlaisia piirteitä kuin meidänkin koulunkäynnissä.

Juuri eilen Joonas totesi, että kun täällä tajuaa päässeensä arkirutiineihin ja tapoihin kiinni, alkaa aika loppua. Seuraavan kerran kuulette meistä mahdollisesti Kapkaupunki-lomamme jälkeen.

Peräloosterin porukkaa, ylileveä kuljetus.

-Pia, Joonas ja Sini

Days 39-43

 Teimme kysymyksiä Centterin Terrille, joka on yksi Centterin johtohahmoista. Saimme paljon hyvää uutta tietoa päiväkodista ja Kids Havenista ylipäänsä.

Lapset tulevat päiväkodille pääasiassa Benonista, sekä slummikylästä nimeltä EMandleni. Jotkut lapsista tulevat Child Welfare- järjestön kautta. Osa lapsista asuu Centterillä ja käy siitä päiväkotia. Päiväkotimaksu on 150R/kk (n.11€), jos vanhempien on mahdollista maksaa summa. Toisille vanhemmille on räätälöity pienempiä summia. Jos toinen vanhemmista käy töissä ja he saavat lapsilisää hinta on 280R/kk (n.20€). Vrt. palkkataso n. 20-30R/h.

Päiväkodilla on käytössä ennaltaehkäisevä kasvatus-suunnitelma perheiden tukemiseksi. Suunnitelman on tarkoitus mahdollistaa koulunkäynti myös lapsille, jotka elävät kaduilla, että he saisivat aloittaa peruskoulunsa oikeaan aikaan. Päiväkoti ei ole pakollinen Etelä-Afrikassa. Peruskoulu aloitetaan päiväkodin jälkeen, kun lapset täyttävät 7-vuotta. Peruskoulu on luokat 1-7. Kids Haven auttaa vanhempia lasten koulun aloituksessa.

Haasteita täällä tuo koulujen hinnat, viralliset koulut ovat kalliita, mutta niissä saa opetusta englanniksi ja afrikaansiksi. Täällä on paljon epävirallisia kouluja jotka ovat ilmaisia, mutta niissä opetus on vain Zuluksi ja Sothoksi. Kuljetus kouluihin on yksityistä ja kallista.

Kids Haven tekee yhteistyötä perheiden kanssa, jotka siihen ovat valmiita. He pitävät yhteisiä palavereita vanhempien kanssa n. kerran lukukaudessa. Alle puolet perheistä kuitenkin tahtovat/näkevät tarpeelliseksi tehdä yhteistyötä.

Ympäröivä yhteisö ei ole juurikaan mukana Kids Havenin toiminnassa, vaan apuja saadaan vapaaehtoistyöntekijöiltä. Kids Haven on moniammatillinen työyhteisö, johon kuuluu opettajia, sosiaalityöntekijöitä, terapeutteja ja hoitohenkilökuntaa, jotka tekevät päätöksiä yhdessä vanhempien kanssa. Lisäksi työyhteisöön kuuluu useat koulubussien kuljettajat, siivoojat, keittäjät, vartijat jne.

Peruskoulun lisäksi käydään ”Lukio” joka kestää luokkaan 12 asti. Pakollinen oppivelvollisuus kestää 15-vuotiaaksi tai luokkaan 9. Tämän jälkeen on mahdollisuus hakea korkeakouluun, yliopistoon tai ”ammattikouluun”. Joillakin aloilla on mahdollista suorittaa työpaikkaharjoitteluja.

Koulusysteemi on yllättävän samanlainen, kun meillä. Harva lopettaa kouluaan täytettyään 15, mutta joskus taloudellinen tilanne ei anna muuta mahdollisuutta. Kids Havenin Villagen, sekä Centterillä asuvilla lapsilla on hieno etuoikeus, kun heitä autetaan taloudellisesti opiskelujen jatkamisessa.

Viikon viimeisen tunnin päätteeksi lapset saivat ottaa viltit ja rauhoittua kuuntelemaan satua.

 

Tytöt usein pyytävät sitomaan nukkeja heidän selkiinsä, kuten aitoon Afrikkalaiseen kulttuuriin kuuluu. 

 

 

Päiväkodilla jaettiin viilenneiden päivien vuoksi jokaiselle lapselle pipoja jotka Kids Haven oli saanut ymmärtääksemme lahjoituksena. 

Viikkomme päiväkodilla on tekemisen täyteinen. Ihanaa kun olemme nyt saaneet ottaa ohjat käsiimme. Teimme opetussuunnitelman ja olemme sitä nyt toteuttaneet. Työnjako on seuraava: Pia ja Joonas hoitaa jokapäiväiset 10min pikkutunnit ja Sini suunnittelee oppituntien sisällön, jonka vedämme yhdessä.

Lapsille on tärkeintä kädentaitojen opettelu. Perustaidot ovat hukassa. Tuntien perussisältö on, että alussa käymme läpi, että mitä tänään teemme jonka jälkeen jokainen saa alkaa taiteilemaan omaa tuotostaan. Töiden jälkeen he saavat hetken leikkiä, ennen kuin siirrymme lounaalle.  Kokeilimme myös yhtenä päivänä rauhoittua askartelun jälkeen ja lukea lapsille kirjoja. Aluksi lapset eivät meinanneet rauhoittua mutta lopulta kaikki olivat hiljaa ja kuuntelivat. Lapset itseasiassa itse pyysivät, että tekisimme näin.

Tällä viikolla maalasimme käsistä puut ja teimme niihin sormenpäillä syksyn värisiä lehtiä. Lapset tykkäävät käyttää käsiään maalaamisessa. Teimme myös perhosia ja mehiläisiä. Lasten oli todella vaikea hahmottaa, kuinka mehiläinen väritetään, vaikka meillä oli monta mallikappaletta esillä. Mutta kyllä jotkut lapset tajusivat, että joka toinen raita pitää värittää. Tästä huomaa kuinka eri kehitysvaiheessa lapset voivat olla, vaikka ovatkin samalla luokalla. Lapset saivat itse maalata perhosille siivet ja huomasimme kuinka innokkaasti ja hyvin lapset silloin tekevät, kun saavat tavallaan itse päättää minkälaisen tekevät. Lasten taiteteoksista tuli ihania ja omalaatuisia. 

Teimme syksyn puita. Ensin lapset piirsivät omat kätensä lyijykynällä paperille ja sitten harjoiteltiin värittämistä ja viivojen sisällä pysymistä. Lopuksi he painelivat sormenpäillä lehtiä ja piirsivät hieman nurmikkoa puun juurelle.

 Ötökkä-teemaa tukeeksemme teimme Ampiais-ryhmän kanssa ampiaisia. Lapset leikkasivat itse ampiaisen kehon, värittivät raidat ja liimasivat siiven, silmän ja jalat. Apuna hahmottamisessa oli tekemämme mallikappale. 

Tältä näytti meidän ötökkä-teemaviikon suunnittelu pöydällä.

 Ihastuttavia perhosia roikkumassa. Lapset maalasivat vesiväreillä silkkipaperia, harjoitteluna oli pensselin oikeaoppinen käyttö. Usein nimittäin on tullut vastaan että pensselillä hakataan paperia. Silkkipaperin kanssa harjoittelu oli helppoa, sillä paperi repeää helposti. Lopulta kuitenkin jokainen perhonen sai ehjät ja kauniin väriset siivet. Näissä töissä lapset tekivät lähes kaiken itsenäisesti. Haitaritaittelun teimme, mutta piippurassin pyörittäminenkin onnistui lapsilta hienosti!

Tässä maalaillaan perhosen siipiä. 

 Tässä perhosten siipiä kuivumassa.

Päiväkodilla on ihanan paljon tarvikkeita ja välineitä erilaisiin askarteluihin. Toisinaan varastojen ovet vain ovat lukossa, Centterillä on yksi nainen jolla on avain varastoihin ja hän ei ole läheskään aina paikalla. Eli kun ovet on auki, täytyy ennakoida ja olla suunnitelmat pitkälle mietittynä.

 Tässä luokassa me pidämme tunnit pienille Ampiaisille. 

 Ensiviikon askartelut valmiiksi alustettuna. Tälläisiä haasteita teemme ensiviikon.

 Tässä on pieninpien lasten (4-5-vuotiaiden) taiteiluja Pascalin johdolla tältä viikolta. Jäätelöitä, yhdistettynä värien opetteluun.

 Lapset järjestivät syntymäpäiväkutsu-leikin. Isoista puupalikoista tuli oiva kakku. 

Taustalla näkyy vino pino muovisia pöytiä ja tuoleja joilla lapset syövät ja askartelevat. Kun näitä ei tarvi, ne on kätevästi kasattavissa sivuun. Lapset tietenkin levittävät ja kasaavat ne paikoilleen ja pois itse.  

 Pia varasti lasten mopon.

 Ihana pikkumies uusi pipo päässä reteästi ottaa selfieitä. 

Joonas ja Sipho leikkimässä taputusleikkejä. 

 Tätä jos jaksaisi tehdä koko päivän, olisi supersuosittu täti.

Päiväkodilla on paljon monipuolisia ja luovuutta kehittäviä pelejä ja materiaaleja. 

 Sini ja Pia, turvallisuustarkastajat. Toisinaan lasten ulkoilutelineet ja välineet ovat hengenvaarallisen rikkinäisiä. Pihassa on mm. putkista rakennettu kiipeilyteline, joka ei ole enään kiinni missään. Kuitenkin välineitä käytetään siihen asti, kun niissä ei enään ole kertakaikkiaan mahdollista tehdä mitään. 

 Taustalla näkyvä valkea bussi on lasten koulubussi. Kuvassa eräs Villagen vanhemmista pojista pesi bussia ja lapset istuivat penkille odottamaan vesisuihkua, kun me sokeriset suomalaiset kaikkosimme kauemmaksi. 

Pia-Piuden kootut:

"Kato Joonas! Toi auto on niinku saman värinen ku sun auto, jos se olis punainen."

-Joonas, Sini ja Pia