lauantai 25. maaliskuuta 2017

Days 7-13

Lauantaina pääsimme vaeltamaan nuorten ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Aluksi meille kerrottiin, että ei ole niinkään vaeltamista vaan vain kävelyä ilman pahoja nousuja ja laskuja. Todellisuudessa alku oli tasaista, mutta muutaman kilometrin jälkeen maasto muuttui todella vaikeakulkuiseksi ja oli lähemmäs 10 kilometriä pitkä matka. Pääsimme kumminkin suomalaisella sisulla perille asti, toisinkuin muut vapaaehtoistyöntekijät, jotka jättivät leikin kesken. Palasimme sinne mistä vaellus alkoi ja paikka oli todella uskomaton. Vaikka emme odottaneetkaan näin raskasta urheilusuoritusta ja varusteemme eivät olleet parhaasta päästä oli hieno huomata, miten vaellus yhdisti meitä nuorten kanssa. Kannustimme toisiamme puolin ja toisin. Iltapäiväksi tulimme takaisin Villageen ja löhöilimme loppu päivän ja katsoimme lasten kanssa elokuvia

 Tälläisissä maisemissa vaelsimme. 



Maasto oli hyvin epätasaista ja nousimme todella korkealle mäelle lähes 4h, mutta alas tulo kesti vain tunnin. Tästä näette millaista maasto oli. 


Vihdoin huipulla, kuumakin tuli.

Vihdoin kun pääsimme perille, meitä odotti ihana koski, jossa osa kävi pulahtamassa tai uittamassa varpaitaan.








Sunnuntaina saksalaiset vapaaehtoistyöntekijät pyysivät meitä mukaan Johannesburgin Mabonengiin, eli joka sunnuntaiselle torille. Torille lähtiessämme kävelimme bussipysäkille, josta otimme taksin Benonin asemalle. Täällä bussit toimivat niin että jos bussissa on vapaata tilaa, se tööttäilee jatkuvasti. Erilaisin käsimerkein pystyy kertomaan kuskille, että minne haluaa mennä ja sen mukaan bussit ottavat kyytiin, aina ei ole pakko olla edes bussipysäkillä. Linja-autoasemalta lähdimme bussilla kohti Johannesburgia. Mabonengissä oli paljon käsityöläisten tekeleitä, maalauksia, koruja, koriste-esineitä, vaatteita. Kaiken huippuna kojujen jälkeen oli myös todella suuri tehdasrakennus, jonka alakerta oli täynnä eri maiden ja paikallisten kokkien ruokia, joita sai ostaa hyvin halpaan hintaan. Yläkerrassa oli paikallista designea ja vaatteita. Kaikenlaista mukavaa tuliaista sitä matkaan tarttuikin ja syötiin itsemme mukaviksi. Torilla pyörittyämme, istahdimme rauhoittumaan saksalaisen Julian ja maukkaiden juomien kanssa pieneen kahvilaan. Julialta saimme paljon hyvää informaatiota Johannesburgista ja kaikesta Etelä-Afrikkaan liittyvästä. Aikaisemmin päivällä olimme ladanneet puhelimeen Uber-taksi sovelluksen, jonka avulla pystyy näkemään missä takseja kulkee ja sovellus kertoo heti mitä matka maksaa. Uber ei kuitenkaan jostain syystä toiminut Pian puhelimessa, vaan Julia joutui soittamaan Katelle, joka tilasi meille taksin. Täällä jopa yksityisen taksin käyttäminen on hyvin halpaa ja todella turvallista. Ilta meni lasten kanssa hömpöttäessä ja heihin tutustuessa.

Torilla oli kauniita käsitöitä, tässä helmistä ja rautalangasta tehtyjä afrikan eläimiä. Ruokatorilta otimme kana-wrapit. Nam!

Torin yhdellä seinällä oli tälläinen hauska "Before i Die I want to.... johon sai kirjoittaa liidulla oman vastauksen.

Jokapuolella kuului musiikki ja laulu.

Maanantaina lähdimme heti aamusta Lakeside Mall:ille. Maanantai oli vapaapäivä, sillä tiistaina täällä vietettiin Etelä-Afrikan itsenäisyyspäivää. Siellä shoppailimme kaikkea hyvin tarpeellista muutaman tunnin. Illan vietimme Villagessa. On ihanaa, kuinka nämä lapset tahtovat aidosti tutustua meihin ja olla meidän kanssamme. Toisinaan on myös huvittava katsella lasten nerokkaita leikkejä, kun he eivät ole kasvaneet samanlaiseen tietokoneyhteiskuntaan, kun vaikkapa monet suomalaiset lapset.

Meiltä pyydettiin paljon ruokakuvia, joten tässä tulee. Nämä hamppariannokset söimme Lakeside Mallilla.  Pialla kana ja Joonaksella ja Sinillä juustohampurilaiset. Pia löysi myös uuden rakkauden, Sparletta-softdrinkin, joka oli erittäin hauskan makuista. 

Joonas poseeraa Starlight-talon poikien kanssa.


Kuva matematiikankirjan takakannesta. Etelä-Afrikan vastuutehtäviä.

Sunrise-talon, jossa Sini asuu, olohuone.

Tiistaina Village piti talojen kesken yhteiset grillijuhlat, itsenäisyyspäivän kunniaksi. Nuoremmat lapset olivat aamun poissa, lapsille tarkoitetussa tapahtumassa ja vanhemmat auttoivat juhlien järjestämisessä. Mukava huomata miten hyvin täällä toimii yhteisöllisyys ja työtehtävien jakaminen. Jokainen tietää mitä heidän tulee tehdä ja osallisuus näkyy joka päivä.

Centterin "etupihaa" ja katunäkymää. Eka ovi vasemmalla vie päiväkotiin.



Päivällä kävimme Mugg & Beanissa syömässä, aivan ihana paikka! Pia söi kanatoastin, karamellimocca-pähkinä pirtelön kanssa, Joonas ja Sini ottivat lihatortillat ja persikkajääteet. Jälkiruuaksi söimme yhden ison keksin (halkaisija 20cm), sekä ihanat jäätelö+kahvi ja jäätelö+vihreä tee jälkiruuat. Kaikki tämä yhteensä 24€! Jälkimmäisessä kuvassa näkyy Villagen grilliruoka tiistailta. Grilliruokaan kuului makkara, kanaa, lihaa, pap (Maissista tehtyä muusia), sekä porkkana salaattia. Hyvää oli! 

 Joonaksen ja Sinin ruuat Mugg & Beanissa

 "Pieni" keksi ja jäätelöannos.

Mugg & Beanista tuli ihan vakkarimesta.

Keskiviikkona palasimme Centterille päiväkotilasten luokse töihin. Päiväkodilla on töissä auntie Michelle, sekä toinen työntekijä. Lapsia on ainakin 24. Päiväkodilla tilat ovat viihtyisät ja päivät selkeästi rakennetut. Aamulla kun saavumme lapset leikkivät noin tunnin ja puoli 10 aikaan he kokoontuvat matolle laulamaan muutaman laulun, jonka jälkeen eri ikäiset jakautuvat kolmeen ryhmään ja heille pidetään lyhyt 10 minuutin ”päivänaloitus”. Päivänaloituksessa käydään läpi esimerkiksi, mikä viikonpäivä on ja hieman kuulumisia. Tämän jälkeen on ”teetime” jolloin lapset syövät ulkona välipalaa ja saavat leikkiä pihalla noin tunnin. Sitten lapset jakautuvat uudelleen ryhmiin ja heille pidetään ”oppitunti”, toki pienemmillä lapsilla se tarkoittaa lähinnä leikkimistä. Suurempien kanssa olemme tällä ja edellisellä viikolla käyneet läpi Afrikan suuria eläimiä, sekä keskustelleet siitä, mitkä niistä ovat kasvis- ja mitkä lihansyöjiä. Tunnin jälkeen lapset syövät lounaan ulkona ja jäävät siitä ulos loppupäiväksi.

Kun pääsimme töistä, kävelimme Lakeside mall:ille ja ostelimme kaikkea tarpeellista. Lakeside Mall:ilta palasimme Centterille, josta oli tarkoitus mennä Kids havenin bussilla Villageen, mutta saimmekin kyydin Terryltä (joka on tavallaan meidän pomomme).

Toisinaan lapset nukahtavat syliin ulkona.

Lapsista on todella hauskaa kun heistä otetaan kuvia tai videota.


Päiväkodin yhdestä luokkahuoneesta. Seinillä näkyy lasten töitä.

Terry opettamassa lapsia.

 Pia posettaa lasten kanssa.

Torstaina lähdimme jälleen aamulla Centterille tapaamaan lapsia. Tänään oli tarkoitus lähteä katsomaan Kids Havenin tekemää katutyötä, mutta se siirtyikin ensiviikolle. Oppitunnilla Pia oli Terryn kanssa ja he värittivät norsuja ja sarvikuonoja ja ne liimattiin aikaisemmin tehtyihin taustoihin. Eläimiä opetellessa on käytetty paljon toistoa ja hyvin monenlaisia menetelmiä, kuten muovieläimiä, satukirjoja, taidetta monella eri tapaa, sekä kuvakortteja. Joonas ja Sini olivat pienimpien kanssa ja teimme palapelejä ja kokosimme palikoista torneja. Pikkuhiljaa lasten nimetkin alkavat jäädä mieleen. Töiden jälkeen tulimme Villageen, jossa vietimme loppupäivän yhdessä lasten kanssa.


Perjantaina olimme töissä ja kävimme kahvitauolla coffee shopissa, jonka Centterin oppilaat järjestävät joka perjantai. Kahvilla istuimme yhdessä saksalaisten kanssa. Työpäivän päätyttyä lähdimme Lakeside mall:ille etsimään lenkkareita, jotta jos lapset lähtevät pelaamaan jotain niin meilläkin on tarvittavat varusteet. Palasimme takaisin Centterille, josta oli tarkoitus mennä transporterilla Villageen. Samaa kyytiä odotti muutama nuori ja ajankuluksi vaihdoimme kuulumisia ja juttelimme niitänäitä. Transportteria ei kuitenkaan koskaan tullut ja olimme soittamassa saksalaisia hakemaan, mutta saimmekin yhdeltä opettajista kyydin Villageen. Villagessa tapasimme vihdoin Joonaksen kämppiksen Pascalin, joka oli tähän asti ollut lomalla kiertämässä Afrikkaa. Pascal kertoi meille reissustaan ja etenkin Kapkaupungista, jonne meidänkin olisi tarkoitus lähteä. Oli mukava huomata että Pascal olikin todella mukava ja sosiaalinen, kun olimme saaneet aivan toisenlaisen käsityksen ihmisiltä. Sovimme heti tälle viikonlopulle Abdulin ja Pascalin kanssa tekemistä.

 Hyvin normaali ruoka-annos Villagessa, kanaa ja maissista tehtyä muusia. Jälkimmäisessä kuvassa päiväkodin edustalla hengailua.



Pian kootut:

”Onko sulla sinitarraa?” à näyttää haavaa sormessa.  ”Eiku siis laastaria, laastaria!”



-Joonas, Pia ja Sini

2 kommenttia: